Torstaivapaapäivän kunniaksi lähdin taas rypemään pellolle tekemään Kössille jälkeä. Nyt siellä oli onneksi jo aika kuivaa, eikä ihan kokoajan jäänyt kumpparit jumiin liejuun. Tein taas sellaisen kohtuullisen pituisen jäljen, ei mikään pitkä muttei lyhytkään. Oiskohan jotain 300-350 metriä, en ikinä jaksa laskea askelia. Tein jäljelle neljä kulmaa ja keppejä jätin kuusi. Matkalle ripottelin vähän frolicia sinne tänne. Kovin kauaa jälki ei kerinnyt vanhentua, kun en jaksanut odotella, mutta oli se varmaan puolisen tuntia.

Janalla Kössi lähti ensin vähän matkaa takajälkeä ja sitten se totesi, että väärä suunta ja vaihtoi oikeaan suuntaan. Takajälkeä se tarkisti noin viitisen metriä. Sitten se ajoi jälkeä kuin juna eteenpäin ja nosti kaikki kepit ja söi kaikki frolicit. Yhdessä kohdassa Kössi siirtyi jäljen sivuun reilun metrin verran ja kulki siinä hetken, vain jonkun neljä, viisi metriä, ilmeisesti tuuli pääsi siinä puhaltamaan ja levittämään jälkeä hiukan. Muuten koko jälki kuljettiin ihan juuri siinä missä mun saappaanjäljet kulkiva. Eli mamma oli tyytyväinen hyvin menneeseen treeniin, ja koira vielä sitäkin onnellisempi. Jälki on se juttu mistä Kössi eniten tykkää.

Ja että pysyy treenimotivaatio tallella, niin lupauduin sitten PKY:n, NPKH:n, TAVES:in ja TPKH:n väliseen neliseuraotteluun jälki2-koirakoksi. Apua.