Rapen musertavat uutiset

Rapen kanssa meillä on nyt ollut murheita oikein roppakaupalla :( Löysin Rapelta kaulasta isohkon möykyn, jonka takia vein sen eläinlääkäriin. Möykky oli suurentunut imusolmuke, jonka eläinlääkäri epäili johtuvan Rapen ajoittaisesta varpaanvälitulehduksesta, joka taas oli vähän pahempi. Hoidoksi saatiin kymmenen päivän antibioottikuuri ja Canofite varpaanväleihin. Näistä ei kuitenkaan ollut hyötyä, patti oli ja pysyi.

Seuraava operaatio oli sitten ohutneulanäytteenotto, jota varten Rape oli rauhoitettava. Rape pelkää hirveästi piikkejä, ja jo pelkkä rauhoitus oli aikamoinen operaatio, kun toinen raukka pyrkii pakoon minkä pääsee. Onnistuihan se kuitenkin ja näyte saatiin otettua ja lähetettyä labraan tutkittavaksi. Vihdoinkin viikon odottelun jälkeen saatiin kurjaakin kurjemmat tulokset, Rapella on imusolmukesyöpä :(

Hoidoksi suositeltiin kuitenkin leikkausta, koska kasvain saattaa kaiketi olla jotain sellaista laatua, joka kasvaa paikallisesti, tai ainakin leviää hitaasti, näin ymmärsin. Sain leikkausajan varattaua heti perjantaille 30.10 (keskiviikkona sain tulokset). Perjantaina sitten taas mentiin lääkäriin, Raperaukka tiesi, että taas pistetään takapuoleen ja se oli ihan parkana häntä koipien välissä. Itse leikkaus meni hyvin, ja kasvain ei ollut levinnyt ympäröiviin kudoksiin ja saatiin hyvin pois. Se oli iso ja kaulaankin jäi sitten tietysti iso kuoppa, tikkejä tuli kolmeen kerrokseen ja iholla niitä on vähän reilu kymmenen. Rape nukkui koko perjantaipäivän ja illan, joten se pysyi hyvin paikallaan ja rauhallisena. Lauantain joku olisi jo voinut tulla kertomaan Rapelle, että se on oikeasti kipeä ja pitäisi olla paikallaan. Rape meni ihan muina miehinä, eikä ollut moksiskaan vaikka sai päälleen Samin hienon Suomi-paidan :P Kyllä se sisällä makaillessa vaihteli kylkeä ja näin sen ilmeestä, että kyllä sillä kipuja oli lääkkeistä huolimatta, mutta Rape on niin sitkeä sissi, ettei se mitään valittanut eikä vauhti hidastunut ulkona pissareissuilla.

Nyt Suomi-paita on vaihtunut trendikkääseen violettiin kaulahuiviin, eikä Rape onneksi oikeastaan yhtään yritä raapia haavaa. Se on kyllä äärimmäisen kilti potilas, ja helposti hoidettava. Tänään maanantaina oltiin jo pidemmällä remmilenkillä, ja iso haava pysyi siistinä eikä venyillyt liikkuessa mitenkään. Ongelmana on nyt vain se, että nesteet, jotka ennen kulkivat imusolmukkeen läpi, jäävät nyt kerääntymään etujalan ja lavan alueelle. Haavan kohta, lavan seutu ja kaulanaluspussi alkavat olla aika hurjaa katsottavaa, kun ne ovat ihan pullollaan nestettä. Mahtaa tuollainen jo tuntua aika raskaalta pitemmän päälle. Nesteiden pitäisi kuulemma kuitenkin löytää uusi reitti kulkeakseen, joten toivottavasti se tapahtuisi pian ja turvotus lähtisi laskemaan.

Toivon nyt ankarasti, että syöpä ei olisi levinnyt muihin imusolmukkeisiin ja toivottavasti kaikki muutkin pitävät peukut pystyssä. Olen jo aikalailla menettänyt yöuneni, kun olen murehtinut Rapen kohtaloa, se kun on vasta 8,5-vuotias. Koira parhaassa iässään. Rapen kanssa me ollaan hakattu kovia päitämme yhteen kerran jos toisenkin, ja sen myötä kasvettu tiiviiksi pariksi. Rape tekee kaikkensa minun puolestani ja suojelee minua kaikelta maailman pahalta, ja nyt on minun vuoroni tehdä kaikki mahdollinen järkevä lisäajan ostamiseksi. En halua luopua maailman parhaasta ja maailman kovapäisimmästä rottweilerista liian pian. Edellinen koirani Retu kuoli 7,5-vuotiaana, Rapen on pakko saada vielä vähän lisäaikaa.

Rape koepalan oton jälkeen. Kaikki elukat pysyttelivät Rapen lähellä koko sen ajan kun Rape nukkui. Kössi oli hermona ja läähättääkin kuvassa suu ammollaan.