Konsta kasvaa kohisten, enää se ei ole pyöreä pikku pentunen, vaan nyt se venyy joka suuntaan kauheaa kyytiä. Vauhtia on hyvin hyvin paljon, se on kovasti aktiivinen lapsi. Edelleen yöuni maistuu vain klo 0.00-04.30, sen jälkeen tikkana pystyyn ja täpöjä ihan mihin suuntaan tahansa. Yleensä me ollaan jo viideltä puuhasteltu pihassa kaikenlaista koko koplan kanssa, eräänäkin aamuna myrkyttelin Rambolla rikkaruohoja kukkapenkistä. Liekö mennyt muutamat kukat siinä samalla, sen verran taisi olla vielä olla unihiekkaa silmissä...

Konstan kanssa ollaan nyt treenattu namipalasta luopuminen ja siitä siirryttiin kontaktin tarjoamiseen. Se sujuukin jo hienosti niin kauan kun ollaan sisällä tai Konstan omassa ulkoaitauksessa, joka on jo niin tuttu ja tylsä paikka, että siellä malttaa vähän keskittyäkin. Lisäksi nyt harjoitellaan paljon luoksetuloja, siinä on hiukan parantamisen varaa. Istuminen ja maahanmeno Konstalla on jo hanskassa.

Konstis kulkee mun mukana Kössin toko- ja agilitytreeneissä, joissa aina tehdään pikkupojankin kanssa muutama pieni harjoitus. Lähinnä se kuitenkin on mukana siksi, että treenien lopussa se pääsee juoksemaan ja leikkimään Friken, Vinkun, Lilon, Miskan ja Veetin kanssa. Konstalla on paljon kavereita, mutta sen ehdottomasti suurin idoli on oma Veeti-veli, jota se suorastaan palvoo. Veeti on ihana pennun kanssa, niin kärsivällinen ja kiltti ja jaksaa Konstan temuamista. Lisää kavereita Konsta sai sunnuntain kelpietreeneistä ja lisäksi Pate-enkun kanssa on hieno painia.

Paten kanssa painimatsia

Hoitosetä

Oho! Saanko minäkin pissata talon seinään isona poikana?