No juu, sain sitten päähäni lähteä ajelemaan Porvooseen näyttelyyn. Ehkä siksi, että luulin Porvoon olevan aika lähellä, no ei se ihan ollut kun sinne ajoi melkein kaksi tuntia ;) Tuomarina siellä oli John R Walsh, oikein mukava irlantilaismies, joka tykkäsi kovasti Konstasta. Harmi vain, että Konstalle iski joku pahuksen hepuli siellä kehässä, eikä sen liikkeistä oikein nähnyt mitään. Ensin se  juoksi hyvin tiukassa katsekontaktissa niin että etujalat kauhoi miten sattui, ja sitten se kyllästyi ja alkoi räkyttää ja loikkia... Konsta olisi kuulemma saanut SA:n jos olisi esittänyt liikkeet kunnolla, mutta nyt siis saatiin vain ERI, joka tietysti oli tosi hienoa sekin.

Kössi kehuttiin superkuntoiseksi ikäisekseen, mutta vähän kyllä ihmettelin, että kuuluisiko 7-vuotiaan koiran olla jo jotenkin rupukunnossa? Kaikki oli Kössissä kohdallaan ja arvostelu oli hieno ja sillä pärjättiin ERI:n ja PU2 verran, eli ihan kivasti meni Kössilläkin.

Näyttelyn parasta antia taisi tälläkin kerralla olla ostoksilla käynti, ja mukaan tarttui siis polvilumpioita, puruluita, vetolelu ja jättitennispallo. Pojat oli taas tuttuun tyyliin menossa kaula pitkällä jokaiseen herkkulaariin maistelemaan :)

Piirinmestaruustokot ei mennyt ihan yhtä hienosti tällä kerralla. Mehän siis startattiin Kössin kanssa ensimmäistä kertaa erikoisvoittajaluokassa, mutta se meni vähän pieleen. Kössi oli väsynyt edellispäivän näyttelyreissusta, eikä sitä yhtään huvittanut tokoilut. Ainoat liikkeet josta saatiin pisteitä, oli  paikallamakuu, tunnistusnouto, hyppynouto ja luoksetulo, muut menivät siis nollille. Opinpahan ainakin sen, että Kössille vain yksi tapahtuma per viikonloppu. Oli kuitenkin kiva käydä kokeilemassa evl, koska nyt ainakin tietää mitä siinäkin luokassa tapahtuu, eikä tarvitse jännittää enää sitä.

Konstalta odotin suuria pistemääriä, mutta mönkään meni. Juuri kun otin Konstaa ulos häkistä, hyökkäsi saksanpaimenkoira räyhäämään remmiään vasten seisten juuri Konstan naaman eteen ja sehän sitten riitti pilaamaan kisan. Konstaparkahan jäi kolmen sakemannin jahtaamaksi kerran koirapuistossa ja sille meinasi käydä kalpaten sillä kertaa. Epävarmuus vei siis voiton ja Konsta vain pälyili ympärilleen kehässä. Seuraamisen meni aivan pilalle (vapaana seuraaminen 0!! Konstalta!!), maahanmeno ja luoksetulokin olivat epävarmat, mutta onneksi seisomisen ja hypyn kohdalla Konsta rentoutui ja sille luultavasti jäi ihan hyvä mieli kuitenkin. Mutta itse meinasin mennä kuristamaan sen eukon, joka ei hallinnut koiraansa ja pilasi meidän kokeen.

Mutta ei se mitään, Konsta on niin ihana, että tykkään siitä vaikka menis joka koe pieleen <3

(tosin pakko lisätä, että harmittaa edelleenkin se, että Konstan toinen lonkka tuli c:nä Kennelliitosta. Raivostuttaa suorastaan, koska tuon koiran luonne on aivan huippu ja olisin halunnut pikkuKonstan.)

Konsta-ihanuus mökillä joskus elokuussa<3