PERJANTAI: Olimme Jennin kanssa varanneet bussimatkan Kingtoursilta jo kesällä hyvissä ajoin. Vihdoinkin matka alkoi perjantaiaamuna 9.45 Lahdesjärven abc:ltä, kyllä sitä oli jo varrottukin. Kamat autoon ja koirat bussiin häkkeihin. Pate sai oman pikkuhäkin ihan meidän istumapaikkojen vierestä, mutta Konsta joutui aikalailla bussin perälle. Olin maksanut sille ison L-koon  häkin, mutta sille oli kuitenkin varattu M-koon häkki. En alkanut tästä napisemaan mitään, sillä toi M-kokoinen sijaitsi ylärivissä ja arvelin sen olevan paljon parempi paikka Konstalle kuin alarivissä, jonka edestä koko ajan oli kulkua. Muutenkin Konsta stressasi aikalailla, kun muut koirat räkytti ja ulvoi, joten tossa ylärivissä kiltit tätit vähän pääsi lohduttelemaan Konstaa. Aina kun bussi pysähtyi, Konsta luuli että se jäi yksin ja hyljätyksi ja alkoi vinkua häkissä. Silloin kiltit tätit tuli heti sanomaan, että Konsta itkee, ja kävin sitä sitten vähän rapsuttamassa ja halaamassa ja heti tuli Konstalle hyvä mieli. Se raukka vain luuli jääneensä yksin. Ensimmäinen ulkoilutus oli jo Hyvinkäällä ja Konsta kävikin jännäkakalla pari kertaa, ihan hyvä niin ei sitten laivassa ole kakkis. Laivamatkalla me Jennin kanssa shoppailtiin ja käytiin syömässä elämämme hirvein hamppariateria. Ranut oli kylmät ja nahkeat, hamppari ei ollut edes kädenlämpöinen ja pihvi oli inha siellä sisällä. Limukka oli sentään hyvää. Myyjä täti oli aikalailla elämäänsä kyllästynyt, saatiin tästä kyllä Jennin kanssa hyvät naurut

Laivamatkan jälkeen koirat oli vähän hermostuneita, mutta onneksi pysähdyttiin heti Tallinnassa jonkun kauppakeskuksen pihaan ja päästiin ulkoiluttamaan koirat. Kierrettiin reilun puolen tunnin lenkki siinä, että koirat sai jalotella ja käydä taas jännäcacalla. Sen jälkeen matka jatkui kohti Tarttoa, taidettiin vähän torkahtaakin siinä bussissa ja koiratkin oli ihan rauhassa kävelytyksen jäljiltä. Perille Rehe-hotellille saavuttiin illalla kahdeksan aikaan. Hotelli oli kyllä aika kamala. Se sijaitsi viiden kilometrin päässä keskustasta, eikä siellä ollut missään katuvaloja, ihan säkkipimeää joka puolella. Respassa nolattiin ittemme aikalailla, saatiin joku huutonaurukohtaus, josta selviämiseen meni hetki. Ehkä en kerro siitä enempää No, saatiin sitten kamat kauhealla vaivalla hotellihuoneeseen, luojan kiitos Jennillä on vetoalusta häkeille ja muille romuille, muuten oltas kyllä oltu pulassa. Noo, hotellihuone ei ihan vastannut odotuksia... Se oli kyllä tosi iso ja tilava, mutta siihen sen hyvät puolet sitten jäikin. Sängyt oli karmeat runkopatjat, ja Jenniltä puuttui kaikenlisäksi petari. Mun yövalo ei suostunut palamaan ja se lähti irti seinästä kun koskin siihen. Jenni veti verhot kiinni ja sille jäi verhotanko käteen. Seinässä oli reikä, liekö joku hermostunut ja kalauttanut seinään jollain? Vessassa mun käteen jäi vessapaperiteline. Vedin vessan ja nuppi jäi käteen. Vessanpottu oli ihan täynnä ruskeata mähmää.

Käytettiin poikia taas lenkillä ja meinattiin paskoa housuun siellä säkkipimeydessä, kun erehdyttiin menemään jonkun rakennuksen nurkalle, ja sitten alkoi jumalaton räkytys. Jessus, siellä oli joku laumanvartija töissä, onneksi pysyi aitansa takana, eikä tehnyt meistä mitään paistia. Lähdettiin pikkasen äkäseen takaisin tulosuuntaan. Annettiin poikien vielä meuhtoa pitkin hotellihuonetta pahimpia höyryjä päästellen ja sitten jätettiin ne huoneeseen ja lähdettiin itse syömään hotellin ravintolaan.  Sapuskat oli loppu, Jenni sai viimeisen jonkun pihvijutun, mulle jäi sitten joku hattukana. Onneksi otin sen kanan, nimittäin se oli ihan syömäkelpoinen, toisin kuin se kengänpohja minkä Jenni sai eteensä. Sai vielä odottaakin sitä tunnin ja jäi tosiaan syömättä, maistoin sitä ja oli kyllä uskomatonta purukumia se läskinpala. Semmoinen luksusateria tällä kertaa, ihanaa.

LAUANTAI: Kello oli soimassa kuudelta, mutta heräsin jo etukäteen. Näyttelykamat kasaan ja poikain kanssa aamulenkille, nyt ei menty sen vartiokoiran nurkille pyöriin. Pojat ja tavarat autoon ja sitten aamupalalle. Kiitos ja ylistys, aamupala oli ihan hyvä. Vedeltiin navat täyteen puuroa, leipää ja hedelmäsalaattia ja kyllähän sillä pärjäsi hienosti pitkälle. Konstan kehä oli heti kymmenen jälkeen onneksi, päästiin jännityksestä jo pian. Konsta meni ensimmäisenän kehään, etsiskelin sitä toista urosta, mutta ei sitä näkynyt missään. Jukupätkä, jos me saadaan eri, niin serti on selvä peli!! Jännää!! Konsta esiintyi niin hienosti! Se seisoi nätisti paikallaan ja moikkasi tuomaria reippaasti ja antoi koplata ja katsoa hampaita. Juostessa se vähän tsekkaili reunalla olevia ruokasäkkejä ja kukkavirityksiä, ois vissiin halunnut ottaa vähän välipalaa. Onneksi Konsta ravasi hyvin eikä yrittänytkään laukata tai peitsata ollenkaan. Sitten taas seistiin ja tuomari saneli arvostelua. Ja sitten tuli kehäsihteeri eri-nauhan ja ruusukkeitten kanssa!! Konsta sai sertin ja cacibin, jihuu!! Sitten oli narttujen vuoro, niitä oli kaksi. En malttanut niitä paljon katsoa, sen verran vain, että paras narttu oli Maiskis Nemiroo. Sitten mentiin rop-kehään, juostiin pari kierrosta ja sitten tuomari jakoi ruusukkeet. Konstalle VSP ja nartulle ROP. Mahtavaa, mikä näyttely!

Sitten odoteltiin pari tuntia Jennin ja Paten kehää. Tehtiin jotain ostoksia ja ihmeteltiin ja istuttiin. Käytiin poikien kanssa kävelyllä katselemassa kolmea isoa heppaa. Konsta oli ihan äijänä keesi pystyssä kun näki hepat, ei ollut maalaispoika ennen nähnyt niin valtavaa heppaa. Eikä se vissiin ollut nähnyt typättyä bokseriakaan, kun sillekin piti keesi esitellä ja vähän pöristäkin. Oli muuten ihan älyttömän paljon typättyjä koiria tuolla näyttelyssä, boksereita, dobbereita, snautsereita, pinsereitä ja laumanvartijoita. En tykkää yhtään.

Jenni ja Pate meni vihdoin sitten kehään, tuomari ei paljoa kuluttanut aikaa, vaan kehä oli nopeasti ohi. Arvostelu oli lyhyt ja tuomari laittoi valiokoiran ykköseksi ja Paten kakkoseksi. Onneksi Patekin sentään sai erin.

Bussi tuli hakemaan ensimmäisen porukan neljältä ja me lähdettiin silloin. Poikettiin matkalla jossain kauppakeskuksessa ostamassa vähän välipalaa ja tulkkareita. Aikaa oli vain reilu puoli tuntia, mutta kyllähän siinä jotain kerkesi ostella. Hotellilla sitten huilattiin tunnin verran ja lähdettiin sen jälkeen taksilla syömään Ruutikellariin. Se on ihana ravintola, joku oikea vanha ruutikellari. Söin majavaa ja Jenni veteli villisikaa. Nyt oli ruoat ihan mahtavat ja kyllä tuli masu täyteen. Pari siideriä virkisti mieltä ja oli tosi kivaa. Parin tunnin päästä huristeltiin taksilla takaisin hotellille, maksoi muuten huikeat  7 euroa. Taas käytettiin koirat kävelyllä, onneksi Jennillä on taskulamppu puhelimessa, niin nähtiin edes vähän siellä säkkipimeydessä. Sitten vaan käytiin siellä kivassa suihkussa ja mentiin maate, kun oltiin ihan katkipoikki. Konsta nukkui kainalossa.

SUNNUNTAI: Taas oli herätys kuudelta. Onneksi oltiin illalla pakattu suurin osa tavaroista ja häkit oli valmiina vetoalustalla. Laitettiin ittemme kuntoon ja sitten vietiin pojut aamukävelylle ja tavarat autoon. Aamupala oli taas ihan hyvä ja saatiin mahat täyteen, sama setti kuin edellispäivänäkin eli puuroa, voikkaria ja hedelmäsalaattia.

Näyttelypaikalla oltiin hyvissä ajoin ennen yhdeksää. Meidän kehä alkoi vasta joskus puoli yhden kieppeillä, joten saatiin odotella pitkä tovi. Tehtiin ostoksia, kaulapantoja, herkkuja, numeropidikkeitä, namupussukoita ym. tarpeellista ja tarpeetonta. Alussa meillä oli kiva ja ihan väljä tila häkeille ja tuoleille, mutta sitten majoittui ensin yksi venäläinen koiransa kanssa siihen meidän häkkien eteen. Sen jälkeen se alkoi kutsua siihen vissiin koko sukunsa ja ystävänsä ja lopulta meillä oli ihan julmetun ahdasta, kun se lössi koko ajan levittäytyi meidän päälle. Onneksi Jennillä pokka piti ja se seisoi ihan uunona vaan paikallaan ja tuuppi pikkuhiljaa tuoleja ja häkkejä takaisinpäin. Muuten ei kyllä oltais edes saatu Konstaa ulos häkistä, kun tila olisi vaan pienentynyt.

Vihdoinkin meidän kehä alkoi. Konstan kanssa olin vähän tehnyt pientä tottista sen ajan kuluksi, mutta se oli silti aika vauhdikas. Ei se ihan täydellisesti seissyt, vaan liikuskeli vähän. Liikkeet se esitti ihan kauniisti eikä onneksi nytkään saanut mitään hepulia. Konsta sai vaaleanpunaisen nauhan eli erin, tosi hienosti! Nyt paikalla oli myös se toinen nuortenluokan uros ja sekin sai erin. Molemmat koirat liikkui PU-kehässä nätisti, mutta itse katselin että mielestäni Konstalla oli paremmat takaliikkeet, sillä toisella oli vähän töpöttävä taka-askel. Ja jihuu, Konsta oli paras uros saaden sertin ja cacibin! Huikeaa, kaksi näyttelyä ja kaksi sertiä! Paras narttu oli sama kuin lauantainakin ja se valittiin tänäänkin ropiksi Konstan ollessa vsp. Täydellinen näyttelyreissu!

Meidän kehän jälkeen odoteltiin taas ainakin tunnin verran ja sitten oli Paten vuoro mennä kehään. Nyt tuomari tutki koirat tarkasti ja kirjoitti pitkät arvostelut. Pate sai erin ja se oli myös rotunsa paras saaden sertin ja cacibin. Tämän jälkeen meidän piti tietysti mennä ostamaan koirille pokaalit, kun niitä ei jaettu palkinnoiksi. Bussi tuli paikalle puoli kolmen aikaan ja silloin vietiin häkit ja muut tavarat autoon ja vietiin koirat kävelylle. Kotimatka alkoi vartin yli viisi. Laiva lähti yhdeksältä ja siellä tehtiin tietysti ostoksia ja istuskeltiin käytävillä se pari tuntia mitä laivamatka kesti. Matka laivasta bussiin olikin mielenkiintoinen, voin kertoa että tavaraa oli jokseenkin paljon kannettavana... Selvittiin sentään ja kotimatka jatkui taas koiranulkoilutuksen jälkeen. Oltiin Tampereella kahden kieppeillä ja mun matka jatkui siitä omalla autolla, jonka iskä ja äiti oli ystävällisesti tuonut mulle huoltsikan pihaan. Kotona sitten hömpötin Kössin kanssa, joka oli meitä ikävöinyt ja valvonut öisin. Purin kaikki tavarat ja kattelin telkkaria. Menin nukkumaan vasta viideltä aamulla ja voi että oli ihanaa olla omassa petissä.

Matkustukärpänen iski ja nyt jo katselen uusia reissuja. Pitäähän Konstalle saada se kolmas serti ja Kössille veteraanivalion titteli